Olenko järjissäni

Sain ihka ensimmäisen palautteeni jokin aikaa taaksepäin! Se tuli sähköpostitse viimeisimmästä blogikirjoituksestani "ikääntyminen". Koska keskustelusta muodostui aika mielenkiintoinen, halusin jakaa sen.

"Luin eka kertaa sun blogii. Se on jo vanha juttu kirjoittaa ikääntymisestä, kyllä ton jo kaikki tietää.
Ja te nuoret yritätte kuitenkin tavoittaa täydellisyyttä. Ja turhaan te kouluja käytte, kun ette kuitenkaan töitä saa. Maisterit ja insinöörit eivät ole lähellekkään koulutusta vastaa työta saanut ja jos joku saanut niin saatanan pienellä palkalla, ett duunarit nauraa niille. Ei duunarit tee sillä palkalla mitään. Kirjoitin tämän siksi koska te nuoret luulette kaiken tietävänne. [sic]"

Päätin vastata samalla mitalla;

"Hei,

kiitos viestistäsi. 

En ole koskaan väittänyt tietäväni kaikesta kaikkea. Voi toki olla mahdollista, että aihe on loppuunkoluttu, mutta minä en ole siitä koskaan aiemmin kirjoittanut. Kysehän on kuitenkin minun mielipiteistäni, joista omaan blogiini kirjoitan. Lisäksi lähtökohtani kyseiseen aiheeseen oli ironinen, joten on täysin turha vetää hernettä nekkuun. 

Olen vasta viikko sitten aloittanut blogini, ja koska minulla nyt vain sattui olemaan synttärit viikonloppuna, oli vanheneminen ihan luonnollinen aihe kirjoittaa. Enkä viittaa kirjoituksellani "ikäihmisiin", vaan yksinkertaisesti siihen tosiasiaan, että jokainen meistä vanhenee päivä päivältä. Toiset enemmän kuin toiset. 

Elämä on minun mielestäni henkistä kasvua ja oppimista joka päivä elämämme loppuun saakka. Ainakin toivottavasti, tai muuten jotain on mennyt pahasti vikaan. Toki on selvää, etteivät kaikki mainitsemaani henkiseen kasvuun kykene. Kuka tahansa meistä, joka sukupuoleen, ihonväriin tai ikään katsomatta, väittää tietävänsä paljon tai kaiken, on jo lähtökohtaisesti väärässä. 

Kiitti palautteesta ja hyvää päivänjatkoa!

Aurinkoisin terveisin,

Naapurintyttö [sic]"

Sain aivan huipun vastauksen, vaikka aluksi ajattelin, että kaikenlaisia kiukuttelijoita...

"Kiitos asiallisesta viestistä. Mutta tarkoitin sitä että raha täällä kaiken ratkaisee. Kyllä ne henkiset jutut sieltä tulee kun on töitä ja rahaa. [sic]"

Vastaukseni tähän:

"Näinhän se on. Valitettavasti. 

Mutta näillä puheilla, toivotaan parempaa ja tulevaisuutta meille kaikille.

Ja kiitos vielä. Teki tosissaan hyvää purkaa aihetta pikkuisen.

Hyvää ja aurinkoista kevään odottelua. :)

T. Naapurintyttö [sic]"

Väkisin tulee mietittyä, kun avaan itseäni ja fantasioitani täällä vieraille ihmisille, että onkohan tämä nyt ihan järkevää. Jännittää vieläkin koko ajan millä tavoin blogini ja pikkarikauppa vastaanotetaan. Ja vähän pelottaakin. Vatsassa parveilee perhoset ja kämmenet hikoilee kirjoittaessani.
   Olenkohan menettänyt järkeni lopullisesti?

Toisaalta taas ajattelen, että jokaisen on yritettävä selviytyä parhaaksi katsommallaan tavalla, ja minulle tämä pikkkaribisnes oli hyvä vaihtoehto. En kuitenkaan tapaa asiakkaita "livenä", jonka tarkoituskin minulle selvisi ennen pitkää. Haluan pitää yksityisyyteni ja anonymiteetin luoman turvan.
   Niille, jotka eivät tiedä, live-tapaaminen pikkariostoissa pääosiltaan tarkoittaa sitä, että tavataan (yleensä tytön tai miehen kotona) ja mies saa riisua alushousut tytön päältä ja esim. sormettaa ja kosketella. Omasta mielestäni tämä ei enää ole pikkarimyyntiä vaan prostituutiota. Tosin, en kylläkään tiedä prostituution virallisia tunnuksenomaisia raameja, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on liikaa.

Jokainenhan itse päättää mitä on valmis tekemään ja mitä ei.


Loppuun vielä jännittävä linkki seksiluonneanalyysiin. Ainakin omani osui ja upposi yllättävän tarkasti minuun. Käykää tsekkaamassa ja kertokaa kuinka teillä sopii yhteen.

Seksianalyysi löytyy osoitteesta http://www.erosanalyysi.com/index.html#.VQI1DY7kciA